Osa 7 - On aika

"Se on tyttö!" Emily tekstasi kaikille ystävilleen. Onnitteluja satoi joka suunnasta.

"Ei taas", Emily totesi raskauspahoinvoinnin pahentuessa. Emilyn raskausaika oli erittäin raskas. Tyttövauva pyöri vatsassa kokoajan ja aiheutti jatkuvaa pahoinvointia. Myös oudot makuelämykset olivat jo Emilylle tuttuja.

Ystävät tekivät loppuraskauden ajan tuttavuutta uuteen vauvaan. Emily sosiaalistui enemmän kuin koskaan aiemmin.

Emily käytti äitiyslomaansa ja raskausaikaansa myös Noodlesin kouluttamiseen.

Viimeisillä viikoilla vauvan huone oli myös valmiiksi maalattu ja sisustettu.

TALVEN ENSIMMÄINEN PÄIVÄ:

Emily heräsi kivuissa. Synnytys oli alkanut.

"On aika", Emily voihkaisi ja nousi vaivalloisesti ylös sängyn reunalle.

"Tämä on elämäni epämukavin ja inhottavin tunne!" Emily karjaisi supistusten keskeltä. "Sinun on parasta olla suloisin vauva ikinä!"

SAIRAALASSA:

"Synnytysosastolla?" sanoi mies aulassa puhelimeensa. "Emily Sims on täällä valmiina synnyttämään."

"Lähetä hänet tänne!" kuului vastaus. Ja niin Emily ohjattiin kohti synnytyssalia.

"Hei Emily!" mieslääkäri hymyili. "Käy vain siihen istumaan niin aloitetaan. Onko paljon supistuksia?"

"Kyllä", Emily voihkaisi. Pian hän karjaisi taas. "Ottaisitko vauvan ulos minusta?"

"Hyvin menee!" lääkäri sanoi Emilylle. "Pystyt tähän. Älä säikähdä tätä seuraavaa vaihetta..."

"Mitä vit-"

"Viimeinen ponnistus!" lääkäri hihkaisi Emilylle.

"AAAAAAH!" Emily karjui. Pian kuului suloinen ja pieni parkaisu. Emilyn tytär oli syntynyt.

"Onneksi olkoon! Olet nyt äiti", hymyili synnytyslääkäri. "Onko tyttärellänne jo nimi?"

"Nora", Emily vastasi. "Nora Sims."