Emily sai hieman untakin silloin tällöin. Nora oli erittäin äänekäs pieni vauva.
Vauvana Nora oli hyvin tyytymätön ja kestikin kauan että pieni alkoi nauramaan. Sen aloitettuaan Nora kuitenkin nauroi taukoamatta. Tästä tulisi pieni auringonsäde.
"Ihan hyvinhän nämä ovat kasvaneet takaisin", Emily sanoi sivellessään jonkun aikaa sitten leikattuja hiuksiaan.
Nora lopetti heti itkemisen. Ei vienyt kauaa huomata että Noraa ei oikeasti itkettänyt vaan hän tahtoi kahdenkeskeistä aikaa äitinsä kanssa.
Noran leikkiessä ulkona, Emily huomasi Simeonin lähestyvän varjoista uhkaavasti. Onneksi Alex oli päättänyt tulla käymään samaan aikaan, joten pääsi väliin ennen kuin mitään voisi päästä tapahtumaan.
"Tämä ei kuulu sinulle, Moyer!" Simeon töksäytti Alexille. "Tämä on meidän välinen asia. Tahdon olla länsä lapselleni."
"Tiedän", Simeon vastasi katuvasti ja vakuuttavasti. "Kadun sitä. Tahdon olla osa hänen elämäänsä. Noran elämää."
"Nora, tässä on Simeon", Emily sanoi hieman varovaisesti mutta lasta vakuutellen että hän on turvassa. Emily laski Noran alas.
"Uskomatonta", Emily ajatteli ja pudisti päätään hymyillen. "He tulevat niin hyvin toimeen. Eikä Nora ikinä ennen ole puhunut näin paljoa. Vasta tänäänhän hän oppi puhumaan.."
"Tästä voi jopa tulla toimiva järjestely", Emily sanoi ja lähti puuhaamaan keittiön, jättäen Noran ja tämän isän lukemaan tarinaa pienestä alientytöstä.
Vauvana Nora oli hyvin tyytymätön ja kestikin kauan että pieni alkoi nauramaan. Sen aloitettuaan Nora kuitenkin nauroi taukoamatta. Tästä tulisi pieni auringonsäde.
MYÖHEMMIN:
"Ihan hyvinhän nämä ovat kasvaneet takaisin", Emily sanoi sivellessään jonkun aikaa sitten leikattuja hiuksiaan.
"Niinpä", Emily sanoi ymmärtämättä sanaakaan. "Olisiko mehun aika?"
Emily laski tyttärensä syöttötuoliin ja antoi tälle omenamehua. Nora tutkaili innostuneena nokkamukiaan.
"Apua!" Emily itki innoissaan. "Kyllä, olen äiti!"
"Oi ihanaa!" Alex vastasi. "Tulisitteko yhdessä puistoon niin Nora näkee tätiään?"
"Nähdään!"
"Nora! Käydään ulkona katsomassa Alex-tätiä."
MYÖHEMMIN:
"Äiti!" kikatti Nora.
"Ymmärrän! Mutta hän sanoi äiti!"
"Niinpä!"
Nora purskahti itkuun. Hän oli hyvin ujo taapero.
"Ei, ei tarvitse!" Alex panikoi. "Minun täytyy lähteä muutenkin."
Nora lopetti heti itkemisen. Ei vienyt kauaa huomata että Noraa ei oikeasti itkettänyt vaan hän tahtoi kahdenkeskeistä aikaa äitinsä kanssa.
"Me taidamme mennä kotia kohti!" Emily huokaisi ja kaappasi Noran syliinsä. "Näkemisiin!"
MYÖHEMMIN:
Noran leikkiessä ulkona, Emily huomasi Simeonin lähestyvän varjoista uhkaavasti. Onneksi Alex oli päättänyt tulla käymään samaan aikaan, joten pääsi väliin ennen kuin mitään voisi päästä tapahtumaan.
"Tahdon tavata lapseni", Simeon sanoi närkästyneesti.
"Menetit sen mahdollisuuden kun lähdit ja kieltäydyit isyydestä", Alex puolusti vihaisena.
"Minulla on oikeus tähän", Simeon vastasi.
"Miksi lähestyit pientä niin pelottavasti, häh? Aioitko kaapata pienen Noran?"
"Tämä ei kuulu sinulle, Moyer!" Simeon töksäytti Alexille. "Tämä on meidän välinen asia. Tahdon olla länsä lapselleni."
"Tiedän", Simeon vastasi katuvasti ja vakuuttavasti. "Kadun sitä. Tahdon olla osa hänen elämäänsä. Noran elämää."
"Tahtoisin kyllä että hän saisi isän elämäänsä, mutta-"
"Ole kiltti. Lupaan että olen muuttunut. Siitä on jo monta vuotta."
"En tiedä."
"Ole kiltti. Pyydän."
"Hyvä on", Emily vastasi pienen tauon jälkeen ja haki Noran syleilyynsä eteisestä.
"Joo!" Nora kiljaisi vaivatta ja ryntäsi Simeonin kanssa olohuoneeseen.
"Uskomatonta", Emily ajatteli ja pudisti päätään hymyillen. "He tulevat niin hyvin toimeen. Eikä Nora ikinä ennen ole puhunut näin paljoa. Vasta tänäänhän hän oppi puhumaan.."
"Tästä voi jopa tulla toimiva järjestely", Emily sanoi ja lähti puuhaamaan keittiön, jättäen Noran ja tämän isän lukemaan tarinaa pienestä alientytöstä.
Kommentit
Lähetä kommentti