Osa 1 - Leffailta ilman leffaa

Emilyn päivä alkoi suhteellisen normaalisti Emilyn mittarilla: leikkisän maalauksen maalaaminen ja myyminen taidegalleriaan. Ja hyvällä rahalla! Alkava mutta arvostettu taiteilija.

Päivä kului tylsästi, joten heti illan hämärtyessä Emily siirtyi baariin muutaman kilometrin päähän kotitontilta. 

-Ehkä tänään baarista irtoaa seuraa, Emily mumisi itsekseen baarimikon kaataessa hänelle lempijuomaansa: suolaista laamaa vodkalla.

Simeon Silversweater ilmeisesti kuuli Emilyn hiljaiset muminat ja siirtyikin heti neidin viereen.

-Ei ollakaan törmätty aiemmin! mies huudahti Emilyn juodessa hermostuneena drinkkiään. 

-Ei olla ei! Emily sanoi musiikin pauhaessa. -Olen Emily!

-Simeon!

Tunti tunnin perään keskustelu sujui rattoisasti. Emily heitti huonoimpia puujalkavitsejään ja Simeon nauroi hervottomasti mukana. Mukana siis, koska Emilyllä on hölmönä tapana nauraa omille vitseilleen. Simeon kertoi aamun koittaessa olevansa loitsija.

-Siis onko sulla taikasauva ja kaikkea? Aika hyvä juttu! sanoi skeptinen Emily. Tämä oli virhe.

-Etkö muka usko minua? Simeon sanoi jopa hieman hämmentyneen kuuloisesti.

-No en tietenkään. Ei mitään tuollaisia ole olemassa!

Aikansa vakuuteltua Emilyä Simeon kyllästyi, nousi baarijakkaralta ja asteli ulos baarista. Emily jäi pyörittelemään silmiään. 

-Mikä meni pieleen? kysyi baarimikko huvittuneen näköisenä.

-Sekopää. Tässä, ota tippiä, sanoi Emily ja ojensi muutaman simoleonin baarimikolle. Pian hän kulki ulos baarista samaa polkua kuin sekopää Silversweater. Näin Emily ainakin ajatteli itsekseen.

Päätään puistellen Emily suuntasi kotiin Brindelton Bayn aamussa. Hän jäi kuitenkin pohtimaan Simeonia. Ehkä hänen väitteissä oli jotain perää? 

Kotiin saavuttua Emily kaivoi esiin puhelimensa ja tekstasi numeroon jonka sai illalla baarissa: Simeonin numeroon.

-Pahoittelen aiempaa. Tahtoisitko tavata uudestaan? Aloitetaan puhtaalta pöydältä, Emily näpytti.

Emily nautti ulkoilmasta tunteja, odottaen viestiä takaisin.

-Kyllä hän tekstaa takaisin. On varmasti vain nukkumassa, Emily mumisi itsekseen. Taas.

-Hei! Olen oikeasti pahoillani. Kai muistat minut yhä? Emily Sims. Ole kiltti. Tahtoisin tutustua paremmin! Emily näpytti epätoivoisesti. Pian puhelin piippasi.

-Muistan. En tahtoisi muistaa.

Emily painoi pään käsiinsä ja huokaisi.

-Idiootti...

Emily vietti loppupäivän torkkuen ja maalaillen. Illan tullen hän päätti palata baariin ja koittaa tavata uusia tuttavuuksia. Ehkä eiliselle pitäisi antaa uusi yritys - uuden simin kanssa tietenkin.

Baariin saavuttuaan Emily päätti olla rohkea. Siinä tosin oli pieni helpotus. Toinen bro tunnistaa toisen bro:n, joten tätä miestä oli helpompi lähestyä.

-Moikka! Oon Emily.

-Kuule! Painu pois mun silmistä. Mulla on aivan p*ska päivä ja en tarvitse rumaa akkaa viemään multa mahdollisuuksia jostakusta joka oikeasti on samanarvoinen kuin minä! tuntematon mies raivosi.

-Ja jos edes yrität väittää olevasi parempi kuin minä, hiljaa! mies huusi sylki lentäen. -Tässä baarissa on kymmenen sinua paremman näköistä ihmistä ja tässä baarissa ei edes ole kymmentä ihmistä.

-Siis mitä tark...

-Mitä juuri sanoin!

-Hei, ota ihan rauhassa, Emily rauhoitteli kuumakallea. 

Pöytään löysi tiensä myös Emilyn ainoa tuttu uudessa naapurustossa, sekä hänen ystävänsä. Kai vain mielenkiinnosta. 

-Ole kiltti ja rauhoitu, Emily sanoi. -Mikä tänään on mielenpäällä?

-Että mikä mielen päällä? Idiootti! huusi mies jälleen. Emily painoi päänsä alas katsomaan hänelle saapunutta tekstiviestiä. Hän ei myöskään tahtonut kuunnella sitä järkyttävää paasaamista jota mies päästi joka kerta suunsa avatessaan. Muut pöydän jäsenet vaikuttivat järkyttyneensä kuulemastaan ja siirtyivätkin muualle. Niin tosin teki pian Emilykin.

-Tuutko katsomaan leffaa tai jotain hyvää TV-sarjaa? luki Emilyn näytöllä. Tekstiviesti oli Simeonilta ja perässä oli hänen osoitteensa San Myshunossa.

-Alkaako tulla pupu pöksyyn? mies nauroi Emilylle. Emilyn ystävä katsoi järkyttyneenä koko tilannetta.

-Pärjäätkö sinä Emily? Joaquin kysyi. 

-Pärjään. Koska minulla on jokin paikka johon mennä.

SIMEONILLA:

-Anteeksi että olin niin hätäinen tuomitsemaan, sanoi Emily vaimeasti heti Simeonin avatessa oven.

-Hei ei se haittaa, Simeon hymyili. -Sisään?

Kaksikko siirtyi ensin keittiöön. Täällä jatkui tyypillinen huulenheitto Emilyltä ja Simeon naurahti jokaisen vitsin kohdalla. Jopa niiden vitsien kohdalla jotka koskivat loitsijoita. Ehkä nyt asiat alkaisivat sujumaan paremmin?

-Tuollako on olohuoneesi? kysyi Emily osoittaen keittiön aukosta näkyvään sohvamaisemaan.

-Joo! Mitä pidät?

-Se on ihan kiva. Paitsi.. Mistä katsomme leffaa? Siellä ei ole TV:tä?

-No... Siis, vaikeroi Simeon. -Ehkä siellä ei olekaan TV:tä. Saatoin hieman valehdella pyytäessäni sinut tänne. Olet kuitenkin ihan mukava ja... hieno asu muuten! Oletko muuten nähnyt tätä sohvaa? Tahtoisitko... tai siis...

Emilyllä ei mennyt kauaakaan ymmärtää Simeonin puheista että kyseessä ei ollut leffailta. Kuinka epätoivoinen mies voi olla? Pyytää häntä pilkannutta tyttöä katsomaan elokuvia asuntoon jossa ei edes ole TV:tä?`

-Tuota, Emily sanoi kulmaansa kohottaen. -Minun pitäisi mennä.

Emilyn siirtyessä etuovelle, oli vastassa yllätys. Judith Ward! Ihkaoikea julkkis! Ja vielä kuuluisa sellainen!

-Anteeksi, neiti Ward. -Oletteko kämppiksiä?

-Pyh, hymähti Judith leuka pystyssä. -Ystäviä.

-Ai, Emily sopersi. -Saisinko... nimmarin?

-Toki.

Poistuessa Simeonin pelottavasta asunnosta jossa ei edes ollut TV:tä, Emily ajatteli itsekseen:

-Ehkä tämä ei ollutkaan aivan turha reissu!