Osa 3 - Villi ilta

"Ja jälleen uusi, tylsä päivä", huokaili Emily sekoittaessaan itselleen munakasta. "Onko sun pakko herättää mut joka kerta viideltä aamulla?"

"Miau", maukui Noodles ja Emily huomasi selkeän virneen kissalla. Sitten kissa istahti tyypilliseen tapaansa Emilyn valmiin ruoan päälle.

"Onko sinun ihan pakko!" Emily ärähti, mutta antoi samalla hellän rapsutuksen kissalleen. Emily söi tyytyväisenä hieman kärähtäneen kokkauksensa eikä edes valittanut kissankarvoista kurkussaan. Vartissa olikin jo aika lähteä töihin maalarina: ehkä tänään irtoaisi ylennys!

Noodles näki tilaisuuden alkaa riehumaan heti kun Emily astui ulos ovesta. Heti ensimmäisenä se juoksi ympäri taloa kaadellen niitä muutamia esineitä joihin Emilyllä oli ollut varaa. 

Noodlesin mielestä keittiön tuolit kaipasivat syviä kynnenjälkiä ja jossain vaiheessa häpeäkaulurikin oli lennähtänyt pois kissan pään ympäriltä. Noodles tiesi että Emily saattaisi ärähtää. Mutta ei sitä kiinnostanut. Oli nokosten aika ja Noodles nukahtikin tyytyväisenä sohvalle.

Emily saapui seitsemän tunnin päästä tyytyväisenä kotiin. Hänellä oli suurempi hymy kasvoillaan kuin koskaan aiemmin. Emily sai ylennyksen sekä bonuksen! Heti kotimatkalla Emily hankki itselleen uusia taitelijavälineitä.

Emily kuitenkin huokaisi syvään hetken leikittyään uusilla tarvikkeillaan ja luotuaan matemaattisia kaavakkeita maalauskankaalle. Jotain puuttui. Ei pelkästään kissan heittämiä tavaroita hyllyiltä vaan jotain konkreettista. Ehkä ilo maalaamisesta? 

"Ylennysten kuuluisi tuntua paremmalta...", Emily mutisi ääneen kun huomasi tutun naaman ulkona. Se oli Alex. Se mukava naapuri joka lahjoitti hänelle itse tehdyn kitaran.

"Moi!" hihkaisi Alex. "Miten menee tänään?"

"Sain ylennyksen!" Emily huusi innoissaan.

"Sehän on upeaa! Tätä täytyy juhlia."

"Mitä sanoisit reissusta baariin?" Emily virnisti.

"Keskellä viikkoa? En oikein tiedä..."

"Minä tarjoan", totesi Emily.

"No nyt minä en ainakaan kieltäydy!" naurahti Alex ja Emily nauroi hänen kanssaan. Kaksikon matka Emilyn vakiobaariin alkoi ja kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan sekä isojen naapurijuorujen jälkeen he olivat saapuneet perille.

Oudosta tanssijamiehestä välittämättä he suuntasivat samantien baaritiskille.

"Tyttöjen illalle!" tytöt hihkaisivat ja siemaisivat punaviinejään. 

"Tänään pidetään hauskaa ihan kahdestaan", hymyili Alex.

"Ehdottomasti!" Emily sanoi ja hörppäsi lisää viiniä.

Outo tanssijapoika ulkoa pyöri hetken neitojen takana, yritti tehdä tuttavuutta ja luovutti samantien kun Alex kehui sarkastisesti miehen tanssiliikkeitä. 

"Öh... ottaisin vain martinin kiitos", mies nolosteli ja siirtyi muualle.

Samalla hetkellä Alex bongasi komean miehen toisella puolella baaria. Alex virnisti.

"Olen pahoillani", Alex sanoi ja nousi ylös.

"Mistä?" Emily kysyi mutta Alex oli jo hylännyt tyhjän viinipullonsa ja siirtynyt miehen luokse esittäytymään. Emily huokaisi ja tilasi uuden juoman.

"Tänään ollaan kai taas yksin", Emily sanoi baarimikolle.

"Enpä usko", baarimikko totesi ja osoitti ulko-ovelle. "Tänään on ritari-ilta. Paljon väkeä tulossa ja voin luvata että sinä tulet saamaan seuraa."

"Miten voit luvata?" Emily naurahti epäuskoisesti.

"Kaikki estot on alhaalla kun kukaan ei tiedä kuka asun alta löytyy."

Samassa hetkessä Emilyn viereen istahti ritariksi pukeutunut simi.

"Moi! Oon Emily", Emily esittäytyi. "Sinä?"

"Ei sillä ole väliä. Sillä on väliä, että ostan sinulle seuraavan juomasi. Mistä pidät?" matalan äänen omaava mies sanoi.

"Ai, kiitos! Suolainen laama vodkalla."

Tunteja kului ja Emily alkoi humaltumaan. Hänellä ja mysteeriritarilla sujui asiat paremmin kuin hyvin. Kunnes mies alkoi haluta lähteä ja Emilyn rakko alkoi pettämään.

"Minä vain.. käyn vessassa!" Emily sanoi tuskaisesti ja siirtyi vessan puolelle. Palattuaan hän joutui pettymään. Hän näki ikkunasta kuinka (oletettavasti) komea ritarinsa poistui baarista vähin äänin.

"Tänään ei murjoteta!" huusi Alex Emilylle jostain pimeästä nurkasta muukalaisen sylissä maatessaan.

"Käskystä!" Emily naurahti humalaisena ja siirtyi tanssilattialle. Tanssimaan kenties huonommin kuin oudosti aiemmin tanssinut sim. Pian ohi viiletti tuttu näky.

"Hei kiva nähdä!" huusi Emily hieman sammaltaen.

"Mitäs täällä taas?" Simeon sanoi musiikin pauhatessa.

"Mennäänkö istumaan?" Emily huusi musiikin yli. Simeon nyökkäsi vaisusti ja he siirtyivät nurkkapöytään kahdestaan.

Usean drinkin....

... ja yhä useamman drinkin jälkeen....

... hyvin humalainen Simeon veti syvään henkeä.

"Olen rakastunut sinuun Emily!" Simeon huusi Emilylle hyvin humalaisesti.

Ja pian...

... muutaman sananvaihdoksen jälkeen... 

... ilta sai uuden, tulisen käänteen.

Tätä osaa tehdessä oli kieltämättä paljon yllätyksiä minullekkin! Yritän kirjoittaa lähinnä sen mukaan mitä peli tarjoaa ja Simeonin rakkaudentunnustuksen lävähdettyä ruudulle aloin huutonauramaan. Täytyi sitten muuttaa illan suuntaa ja ihan yrittämättäkin simit alkoivat lempeillä. Toivottavasti tykkäätte!