Se aamu oli erittäin hiljainen. Linnut olivat hiljentyneet muualle laulamaan ja Emily heräsi vasta kun kuuli naapurin lasten naurua. Emily nousi ylös rattoisasti venytellen mutta noustaessa hän huomasi päänsä tuntuvan tukkoiselta eivätkä hänen jalkansa kantaneet kunnolla.
"Ihan hirveä krapula", Emily vaikersi hiljaa ja kääntyi ympäri petaamaan sänkyä. "Öh."
"Sime... Simeon?" Emily ajatteli ääneen ja vain tuijotti sängyssään makaavaa miestä. "Mitä eilen oikein tapahtui?"
Pian kaikki palasi mieleen.
Mielikuvat edellisestä illasta pyörivät Emilyn päässä ja hän hengitti syvään.
"Ehkä krapula vain saa minut kuvittelemaan asioita", hän mutisi kulkiessaan viemään roskia ulos kylmään.
"Ei kai Simeon nyt oikeasti tunnustanut rakastavansa minua?" Emily naurahti katuen äänenkorkeuttaan koska se aiheutti järkyttävän krapulaisen päänsäryn. "Ja vielä innostuin siitä?"
"Okei, Simeon on ylhäällä", Emily ajatteli. "Täytyy vain sanoa suoraan että minulle tämä oli vain yhden yön juttu ja en tahdo mitään enempää."
"Hei Simeon", Emily avasi suunsa.
"Huomenta, kaunokainen!" Simeon sanoi silmäänsä vinkaten. Samassa Noodles päästi mojovan murahduksen ja alkoi sähisemään.
"Noodles, älä!" käskytti Emily ja Noodles perääntyi. Se ei selkeästi pitänyt muukalaisista tässä taloudessa. "Simeon, eilisestä..."
Simeon kaappasi Emilyn syliinsä ja suuteli tätä tulisesti.
"Öh", Emily sopersi erittäin hämmentyneenä. "Minä..."
"Kiitos viimeyöstä!" Simeon sanoi. "Minä poistun nyt. Kiitos aamupalasta."
"Öh... ole hyvä?" Emily hämmentyi. Simeon marssi samantien ulos ovesta ja nappasi loputkin vaatteensa mukaansa. Hän jätti aamupalansa keittiön pöydälle. Siitä oli otettu vain yksi haukku. Emily ajatteli sen olevan herkullisen näköistä mutta krapula oli niin vahvasti häiritsevää, että hän koki parhaaksi vaihtoehdoksi mennä suihkuun. Hän ajatteli sen parantavan oloa ennen syömistä.
Ennen suihkua Emilyn puhelin piippasi. Siellä oli yllättävä tekstiviesti Mortimer Gothilta.
"Hei Emily. Minä halusin vain sanoa, että minulla on tunteita sinua kohtaan. En voi lopettaa sinun ajattelemista. Pohdin vain, että tunnetko samoin?" Emily luki tekstiviestin ääneen. "Ei ole todellista. En jaksa tätä juuri nyt. Juuri pääsin Simeonista eroon."
Emilyä kuvotti. Ei tekstiviesti joka pyöri päässä, vaan edellisen illan juomat tekivät tietään ulos.
"En enää koskaan juo noin paljoa", Emily mutisi. "Toivottavasti Alexin ilta meni paremmin kuin minun. Hän sentään löysi jonkun järkevän ihmisen, eikä Simeonia... Miten sorruinkaan häneen? Minun täytyi olla hyvin humalassa."
"Voi Noodles. Minun pitää mennä töihinkin vielä. Mutta on niin ihanaa että Simeonia ei täytynyt häätää. Hän tajusi lähteä itse! Ajattele sitä."
Emily poistui töihin itsevarmana, mutta hyvin pahoinvoivana. Tulisiko tästä vuorosta mitään?
VIIKKOJA MYÖHEMMIN:
Emily voihkaisi ääneen.
"Miksi minulla on näin huono olo? En ole juonut viikkoihin ja silti minusta tuntuu yhtä hirveältä kuin silloin kun.... menin sän..... yh."
"Minua on oksettanut koko päivän", Emily ajatteli. "Sen on pakko olla siitä lounaan ruoasta. Se olikin liian halpaa. Eikä se kyllä näyttänytkään kovin herkulliselta."
"Minun täytyy varmaan soittaa sinne ravintolaan", Emily mutisi. "Ehkä siellä vihdoin tehdään tämän jälkeen terveystarkastus."
Alex jostain syystä pyöri Emilyn puutarhassa varmaan 5 sim-tuntia? :D
"Heippa. Tässä Emily Sims. Onko puhelimessa Lunchrrito?"
"Kyllä. Lunchrrito puhelimessa. Mitä laitetaan burritoosi?"
"Soitin itseasiassa raportoidakseni ruokamyrkytyksestä."
"Ruoka...myrkytyksestä?!"
"Kyllä. Olen ollut pahoinvoiva koko päivän lounaan jälkeen ja äskeisen oksentelun jälkeen totesin että olisi parempi soittaa teille."
"Ymmärrämme!" sanottiin puhelimen toisessa päässä hieman hätiköiden. "Saammeko tarjota teille muutaman lounaskupongin?"
"Tuota... Sain lounaastanne ruokamyrkytyksen."
"Jos lähetämme teille hyvitykseksi lounaanne hinnan, sopiiko tämä?"
"Se sopii loistavasti!" Emily hihkaisi puhelimeen. "Kiitos paljon. Kannattaa tarkastaa teidän teriyaki siltä varalta että jokin on pilalla."
"Tarkistamme. Mukavaa päivänjatkoa!"
"Samoin!" Emily hymyili ja sulki puhelimen. "Se siitä. Heillä on korttini tiedot joten eiköhän tämä tästä. Nyt vettä naamariin ja oksennukset pois lattialta."
Tuskaisen siivoamisen ja pahoinvoivan päivän jälkeen Emily päätti painua sängynpohjalle. Noodles oli ruokittu ja kaikki kunnossa. Tilillekin oli ilmestynyt lounashyvitys.
"En juo enää koskaan. Saati syö lunchrritossa."
Kommentit
Lähetä kommentti