Osa 5 - Uutisia

Emily heräsi ahdistuneena. Simeon oli laittanut viestiä.

"Nähtäisiinkö huomen illalla?" luki tekstiviestissä.

"Minun täytyy kertoa hänelle rehellisesti että en halua mitään. Luulin että asia oli selvä kun hän lähti, mutta hän on laittanut tekstiviestejä lakkaamatta."

Emily söi aamupalasalaattiaan tyytyväisenä vaikka ahdistus olikin vallannut hänen mielensä ja kehonsa.

"Okei, täytyy kerätä rohkeutta. Ehkä särjen hänen sydämen. Mutta sitä elämä on, niinhän?"

"Ehkä hän suuttuu niin pahasti että tulee oven taakse raivoamaan. Ehkä hänet pitäisi pyytää käymään? Ehkä viesti riittää? Äh. Jotain täytyy tehdä. Soitan hänelle."

"Simeon?" Emily kysyi.

"Mitäs Emily?" kuului vastaus.

"Tiedän että on aikaista, mutta tulisitko käymään?"

"Onko kaikki hyvin?"

"Joo, mutta meidän pitää puhua."

"Oletko yhä kipeänä? En viitsisi saada tartuntaa."

"En", valehteli Emily pahoinvoivana. Hän oli ollut rajussa taudissa jo viikkoja. Emily oli ollut jopa viikon sairaslomalla.

MYÖHEMMIN:

"No, mikä on?" Simeon ihmetteli matalalla aamuäänellään.

"Öh... meidän pitää puhua."

"Puhu vain sitten", Simeon sanoi.

"Se yö", Emily aloitti. "Se oli mulle vain yksi yö. Virhe... Tai siis ei virhe. Et ole virhe! Mutta en tahdo mitään vakavampaa... Tai siis.. Ymmärräthän?"

"Ei mitään ongelmaa", Simeon vastasi.

"Ja sitten... Ai ei ongelmaa? Täh?"

"Se oli mullekin vain satunnainen yön juttu. Rakkaudentunnustuksiakin sepittäessä olin pahemmin humalassa kuin koskaan aiemmin. Otin vain yhteyttä koska halusin pysyä tuttavuuksina ja ajattelin haluaisitko kokeilla sitä satunnaisesti uudestaan. Mutta tiedän nyt että et halua ja se on okei."

"Eli kaikki on okei?" Emily hihkaisi innoissaan.

"Tottakai! Ei mitään hätää", Simeon hymyili.

"Ehdin jo huolestua. Kiitos niin paljon että jaksoit tulla tänne asti. Ja anteeksi että jouduit vaivautumaan tulemaan tänne asti."

"Ei mitään. Ystäviä?"

"Ystäviä. Pidetään yhteyttä!"

"Näkyillään!" Simeon sanoi rentona ja lähti omaa kotia kohti. Ovi sulkeutui ja pieni tuulahdus viemärinhajua pääsi sisään Emilyn eteiseen.

"Mikä tuo haju on? Voi ei", Emily sanoi ja juoksi kylpyhuoneeseen.

"Ei kai taas", Emily huokaisi. "En ole koskaan ennen kiinnittänyt tuohon viemärinhajuun huomiota noin paljoa. Mistä se edes... tuli?"

Emily katsoi puhelimesta kalenteriaan. Hän oli ollut kipeänä jo useita viikkoja, eikä minkään vatsataudin pitäisi kestää näin kauaa. 

"Voi ei. Ei kai sentään?"

"Tohtori Wood?" Emily sanoi tärisevällä äänellä. "Emily Sims tässä. Voinko tulla käymään pikaisesti?"

"Toki, minulla vapautui juuri sopivasti aika vartin päähän. Tule vain käymään. Oletko taas kipeä?" kuului miesäänen vastaus puhelimesta.

"Joo. Tai itseasiassa se tauti ei... koskaan lakannut."

"Tule tutkimuksiin niin katsotaan. Tuo ei kuulosta hyvältä."

"Kaikki hyvin", Emily vakuutteli itselleen kun suuntasi kohti terveysasemaa.

TUNTEJA MYÖHEMMIN:

"Heippa taas", Simeon sanoi puhelimen toisessa päässä.

"Tulisitko käymään?" Emily sanoi. "Anteeksi että vaivaan taas, mutta tämä on tärkeää."

"Oletko kunnossa?" Simeon kysyi astuessaan ovesta sisään. "Kuulostit siltä ettei kaikki ole hyvin."

"Olen raskaana."

Kiitos modien, tämä oli mulle suuri yllätys myös! Positiivinen muutos tosin koska nyt Emilyn elämä alkaa vasta kunnolla. Toivottavasti ootte yhtä innoissani kuin minä!